iholla

19 ahventa, mökki, ajokortti ja auto, pikkuveli ja kaks pientä kassia tavaraa. Sisarukset, eli me (Ada ja Anders) matkasimme Lahteen muutamaks päiväks.
Nyt on kotiuduttu, ongittu, oltu vesillä, syöty hyvin ja otettu torkut.

Ihana kesä.

♥, Ada

ps. sain siis ajokortin. Eli minä ajoin hohoho !

toisesta maailmasta

Naamavammaisuus, Saimaa ja juhannus. Tästä kuulette jossain vaiheessa vielä lisääkin.
Bloggaus ei oo nyt oikeen innostanu, koska tuolla on ihana sää oon kuluttanu liikaa aikaa kavereiden näkemiseen. Puhuttavaa olis, mutta jääköön se seuraavaan kertaan.

♥, Ada

mistä on kesät tehty

 Vihreä nurmi. Hyvä seura. Saippuakuplat. Öiset tutkimusretket. Nekalan salainen soppi. Pihasohvat. Kesänsininen taivas. Paljaat jalat. Loistava musiikki. Aurinko.

Siitä on kesät tehty.

♥, Ada

tate modern kaksi!

 Lisää tate modernista. Voi sitä väenpaljoutta! Suomessa taidemuseot on ihan tyhjiä Lontooseen verrattuna. Joskus joutu oikee jonottamaan että pääsi katsomaan joitain teoksia.

Koska mä en nyt keksi tähän mitään muuta kirjotettavaa kun että jee, nykytaide, rakkaus, hyvä fiilis, aaaa, niin laitan teille tähän hyvää musiikkia.



Okei nyt keksin yhen jutun jonka voin kertoa, ei liity mitenkään taiteeseen:

Olin tänää ajaas autolla, käytii porukoiden kaa moikkaa pikkuveljee riparilla Pättinniemessä. No, kun tultiin sieltä takasin, nii koko tie Teiskossa on TÄYNNÄ PYÖRÄILIJÖITÄ. Tai siis tien reuna. Ja oli ahdas tie, nopeus 50 km/h, vastaantulevia autoja paljon ja pyöräilijöitä kans. Koita siinä sitte päästä eteenpäin törmäämättä joko pyöräilijään tai autoon! Se oli kauheeta!

Mutta hengissä ollaan, toistaseks.

Jee. Joo. Moi.

♥, Ada

tate modern yksi!

Moderni taide on se, joka on lähellä mun sydäntä. Se on vaan niin rakastettavaa - kummallista, ihmetyttävää, se laittaa pohtimaan (mitä hemmettiä, onko toi edes taidetta, miten toi on tehty, miks yms.), se on ihmeellistä, jännää outoa. Kaikki ainekset mistä tykkään! :--)

Tulikuuma pronssi?patsas, joka suihkuttaa itsensä päälle vettä (ja höyryää), paperikirjaimia ja mainosvaloja, metallihörskeleitä ja puita.

Ostin Tatesta vielä Lontoo-keittiöpyyhkeen (ai mikä kämppäkuume?) ja Yayoi Kusaman kuvittaman Alice in Wonderland -kirjan, ja se on mahtava! Tietty myös perus postikorttisetti lähti mukaan.

Musta fiilis museoissa ja taidenäyttelyissä on niin mahtava. Kaikki se taide ja ihmiset ja jotenki tulee sellanen fiilis että on kotona. Sillee jännästi kutittaa vatsanpohjasta. Tiiättekö? Onks teillä samanlaista?

Joo. Postaan vielä lisää kuvia joskus. Ne ei lopu, kun on taiteesta kyse!

♥, Ada

tässä on syy

 miks pitäis olla onnellinen siitä että on ystäviä.

♥, Ada, jonka postilaatikkoon Sonja toi teetä ja ehkä maailman söpöimmän kirjeen ikinä. Ehkä mä nyt tervehdyn tästä mua riivaavasta taudista! Nimimerkillä tänään lääkäri + lääkekuuri + uus inhalaattori...

 ps. HAHAAA

turistikuvia, turistitekemisiä, turistiruokia

 Syötiin lentsikassa hyviä sipsejä, jotka oli söpössä boksissa.

 Kuvattiin öistä Earl's Court Roadia.

Naurettiin Starbucksin myyjien taidoille kirjottaa meidän nimet oikein. Sennistä tuli Sandy ja Adasta joku, josta ei ees saa selvää.

 Naurettiin sanonnalle "shop till you drop" ja jatkettiin kaks seuraavaakin päivää.

 Syötiin hyvää, mark&spenceriltä ostettua turistiruokaa Piccadilly Circuksessa.

 Ja kuvattiin kyseistä paikkaa, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi missä ollaan oltu.

 Annettiin pikkurahat tulta sylkevää tuubaa soittavalle miehelle.

 Pohdittiin uuden ja vanhan yhdistelmiä.

 Käytiin Oxford Streetillä uudestaan uudestaan uudestaan.

 Bongattiin Banksya.

 Juteltiin komeille miehille puiston penkillä.

Ensin ihastuttiin, sitten ahdistuttiin Alexander McQueenin luomuksista.

Käytettiin Starbucksissa feikkinimiä - Lulu ja Ninni. Meni melkein oikein.

Lontoo, ystävät, Lontoo. Käykää ihmeessä, jos teillä on hyvä suuntavaisto (kuten mulla), ripeät jalat ja korkeutta (kuten Sennillä), rahaa jota jakaa (kuten äidillä) ja mahtavaa huumoria ja Lontoontuntemusta (kuten Virve-tädillä). 

Toivottavasti pian uudestaan. Jos vaikka Le Puyssa kävis siinä välissä.

♥, Ada

ps. tää on kuudeskymmenes postaus. Vähän oon ollu epäahkera! Pitää päivittää enemmän!

päivitys lentokoneista

Mä en tykkää lentokoneista.

Ne on saastaisia (siis likaisella tavalla - hyi ne vessat! ja purkat käsinojissa!). Ne saastuttaa. Nousun jälkeen matka on tylsää.

 Ja se jäätävä kipu, kun laskeudutaan - kiitos matalan korvanpaineen, vauvojen lisäksi ainoa, joka itkee lentokoneessa laskun aikana, olen minä. Tällä kertaa olin tosin onnekas - menomatkalla ei sattunut juurikaan. Tulomatkalla sattuikin sitten hurjasti paljon enemmän, mutta korvat poksahti sitten normaaleiks aika nopeesti. Tosin vieläkin kimeet äänet (auton töötti mm) sattuu. Jee.

Mutta mä pidän maisemista. Etenkin pilvistä. Voisin joskus päivittää pilvistä. Laittaa kaikki mun pilvikuvat samaan postaukseen. Huhhuh, kauhistelen sitä työn määrää jo nyt!

Asiaan - sää oli mitä upein sekä meno- että tulomatkalla. Säädin vähän kontrasteja ja niin edelleen, mutta pyrin säilyttämään noi muuten muokkaamattomina. Kuinka mahtavia!

♥, Ada

Elinan sanoin

Hyvät ystävät, tässä on hieno kirjoitus. Se on lyhyempi kun suurin osa mun jorinoista, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Lukekaa se TÄSTÄ!

tiedän että kuolette halusta nähdä nää.

Niin,tämän postauksen aihe on minä. Etenkin minä vuonna 09. Oon ulkoilutanut iitaa lumihangessa, kierinyt mäkeä alas, juonut kahvia koskarin (edesmenneessä) waynesissa, kuvannut TARVOA (se pieni dino; löydettiin se ninnin kaa tullintorin pihalta ja se sai uuden kodin), käynyt traconissa ernuilemassa hamtarokigurumissa (SIIRI NYT NÄET HAMTAROKIGURUMIN), käynyt ernukeikoilla

ja

käynyt

Protun.


En aiemmin oo oikeen osannu arvostaa noita aikoja. Se oli mahtavaa! Mulla oli lady gaga-hiukset, olin tosi pinnallinen ja inhottava aina välillä, liikuin hullussa ernuporukassa, ravasin helsingissä keikoilla ja ympäri maata tapaamassa protututtuja - ja nyt mä vaan olen ja opiskelen.

Ei elämä oo muuttunut tylsäks - päinvastoin! Mä nautin elämästä nyt enemmän kuin koskaan, mutta se ehkä johtuu just noista ajoista. Opin tollon niin paljon itsestäni, toivuin raskaasta menetyksestä ja aloin nähdä maailman, niin että en voi sanoa muuta kuin kiitos vuodelle 2009.

Järkytyittekö pahasti noista kuvista? Voisin vaikka loppukevennykseks laittaa tähän kuvan musta. Ihan sillee että ette unohda millanen mun naama on nykyään.

Sori että näytän vammaselta. :----D

Tämä tässä. Mutta kun nauratte, muistakaa, että tää on sitä aikaa kun olin kohtuullisen siedetävän näköinen.

♥, Ada