Moi.
Mun nimi on Ada. Olen 18-vuotias opiskelija Tampereelta.
Valokuvaus on yksi mun tärkeimmistä harrastuksista. Kuvailen säännöllisen epäsäännöllisesti, en mitään upeita taidekuvia vaan lähinnä omaks iloks elämäni tärkeitä hetkiä - mulle jokainen kuva on jossain määrin henkilökohtainen, sillä ne sisältää muistoja, tunteita, fiiliksiä ja elämää.
Musiikki pitää mut hengissä - kuuntelen musiikkia ja olen se musiikki ja nautin siitä. Sen lisäks vietän paljon aikaa kavereitteni kanssa, laulan, soitan pianoa, luen paljon kirjoja (LUKEKAA Erlend Loen Supernaiivi! Mahtava!) ja seikkailen niin kotikaupungissani kuin muuallakin Suomessa, ulkomailla ja mielikuvituksessani.
Koska opiskelen taidelukiossa, taiteesta onkin tullut mulle yksi tärkeimmistä asioista - puhun ja bloggaan siitä paljon, suosittelen näyttelyitä ja kerron omia kokemuksia. Elämä ilman taidetta on tylsää!
Mulle tärkeimpiä arvoja on kestävä kehitys, vapaus, terveys ja läheiset. Puhun paljon omista mielipiteistäni, mutta lupaan olla useimpia neutraalimpi niitä ilmaistessani. Oon unelmoiva persoona, ja mun mielikuvitus on ainoa paikka jossa ei oo rajoja, kuten Arto Tuunela asian ilmaisi. Jos ette vielä arvanneet, niin Pariisin Kevät henkeen ja vereen.
Mä haluan opiskelemaan joko Helsinkiin, Turkuun, Lahteen tai Pietarsaareen. Mulla on kaks vaihtoehtoa - kulttuurintuottaminen ja muotoilu, joista ensiksi mainittu on, surprise surprise, ykkönen. Haluan elää boheemia taiteilijaelämää, vaikka en kovinkaan taiteellinen loppujenlopuks oo. En vaan voi kuvitella eläväni ilman taidetta.
Tässä blogissa jaan muistoja, kokemuksia, fiiliksiä ja mielipiteitä, mutta ennen kaikkea
paloja mun elämästä.
ps. kiitos Aino, Sinikka, Elisa ja Kaarlo maailman mahtavimmasta blogin nimestä!
