mummola + hyviä ja huonoja uutisia

 

 

Voi, mummi! Musta on aivan ihana kuvata noita ryppysiä (MUTTA silkinpehmeitä!) kasvoja. 87 vuotta on arvostettava saavutus, etenkin kun vielä asuu itsekseen :)

Mun joulu on kulunut aikalailla lukiessa Nälkäpeliä (eka ja toka osa tuli joululahjaks) ja Anttolassa, Itä-Suomessa pleikka ykkösellä pelaten! OON HAKA Crash Team Racingissa, ja jos Teemu luet tätä niin:

MÄ VOITAN :)

Anttolassa ollessa kerkes menee muutamaan otteeseen sähköt, mutta oli ihan mukava oleilla kynttilänvalossa ja jutella perheenjäsenten kanssa :) Tampereella tollanen pimeys on loppujenlopuks aika harvinaista, mutta Anttolassa ainaki mun elinaikana on tapahtunu kymmenittäin yhtäkkisiä pimeytymisiä, myrskyllä tai ilman.

Tuolla alkupäässä on kuva mun kanista, Iitasta. Iita oli jo yli 8-vuotias, kun kuoli 27.11, ja toi kuva on otettu alle 24 tuntia ennen sitä. :(

Osasin jo oikeestaan odottaa sitä, mutta tuleehan semmoset asiat aina vähän yllätyksenä... Onneks se kuitenkin kuoli vanhuuteen, eikä sillä näyttänyt olevan minkäänlaisia kipuja. Onneks.

Mutta kuten alimmasta kuvasta huomaa, mun vauvaperhe on saanut lisäystä: vanhojen kameroiden (Canon EOS 3000V ja Olympus E-450) lisäks on nyt Canon EOS 550D ja 70-300 macroputki!

Lyhyesti jos tiivistää, mun joulu on ollut sekä hyvä että huono. Aika keskinkertainen. 

Mutta joo, tänä vuonna mun pari postausta sitten valittamani turhamaisuus toimi ikäänkuin lohduttajana, jos niin voi sanoa. 

Pahoittelen tätä postauksen epäselvyyttä ja pompintaa, en oikeen saa mun ajatuksi nyt kasaan!

Pitäkää hauska uusivuosi :) 

♥, Ada