"Istun hämärässä
Alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi:
Älä pelkää maailmaa!
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä"
Tämän päivän sisältö typistettynä:
Heräsin ahdistuneena, koska olin lukenut eilen illalla Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinan loppuun.
Join ison lasillisen appelsiinimehua - piristyin ja katsoin telkkaria.
Ajoin autolla ja tajusin kuinka se homma sujuu. Totesin, että mustahan saattaa tulla ihan hyväkin kuski. Joskus.
Tein tortilloja - söin niitä Antun ja iskän kaa. Yliannostus (aika pahaa) kaupan guacamolea.
Piirtelin jotain tosi vanhaa työtä, korjasin anatomiavirheitä. Pohdin syntyjä syviä.
Tein cookieita. Oon ettiny pitkään täydellistä reseptiä, ja nyt se löyty. Jes!
Join paljon paljon paljon vettä ja taas lasillisen appelsiinimehua. Istuin koneelle. Nyt pissattaa, mutta kirjotan tätä.
Eikö ookki hassua, kuinka sua varmaan, ehkä vieläkin vaivaa se että sanoin pissattaa? Ihan normaalia. Let it be.
Nyt aion nauraa. Jää nähtäväksi miten - poliisiopisto kenties?
♥, Ada
ps. Älkää pelätkö maailmaa! Se on oikeesti aika jees paikka. Pitää vaan päästää irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti