kulutushysteriasta

 

 Mä oon hullujen päivien uhri. Näin vain kävi - Siilin eleganssi, Pivilinna joka romahti sekä Napapiirin sankarit huusi mun nimeä. Samantien kun sain ton keltaisen kassin käteeni, mua alkoi hävettää.

Mikä kulutushysterian symboli! Polttomerkki! Häpäistyksen tunnus! Alentumisen konkreettinen kuvastaja!

Mutta mä en mitenkään noussut esille tuolla kulutushysterian maailmassa. Mä olin vain yksi niistä sadoista, tuhansista ihmisistä jotka kuluneen viiden päivän aikana on tuhlannut rahojaan (jotka vois käyttää paremminkin), tiellä tapaamiemme teinien sanoin, Hullareilla.

Mitä tää on? Pakonomainen tarve kuluttaa?

Aloitan vaikka siitä, mihin mä kaikista mieluiten tuhlaan rahojani. Koska pidän listoista, teen listan.
1. matkustelu
2. kirjat, etenkin pokkarit koska ne on halvempia ja saan kahellakympillä kaks kirjaa enemmän kun kovakantisia ostamalla
3. kahvi ja ruoka kivoissa kahviloissa
4. CD-levyt ja musiikkiin liittyvät laitteet
5. kamera ja siihen liittyvät laitteet
6. kirpparitavarat, sama syy kuin kirjojen kanssa - saan samalla määrällä rahaa enemmän.

Entä mihin EN tykkää laittaa rahojani:
1. tupakkaan
2. laskuihin
3. suklaamuroihin
4. televisioon
5. meikkeihin
6. kirjaston myöhästymismaksuihin

Mietin aina Hulluilla Päivillä, että miksi. Miksi, ystävät? Miksi, ihmiset? Miksi?
Se, että jossain tuotteessa on keltainen hintalappu, ei tarkoita, että sä tarvitset sitä. Kyllähän hullareilta löytää kaikenlaista kivaa ja tarpeellistakin, mutta muistan monta kertaa pienempänä äidin valittaneen ostosreissun jälkeen, että "pitikin ostaa tämä, halpahan se oli mutta turhake".

Turhake.

Te ette tarvi laserkarvanpoistajaa.
Te ette tarvi viittä kiloa halpaa karkkia.
Te ette tarvi nappikuulokkeiden johdon organisoijaa.
Te ette tarvi halpaa tavaraa, jolla ette tee mitään.

Mitä te sitten tarvitsette?
Ruokaa, jotta ette kuole nälkään.
Juotavaa, jotta ette kuole janoon.
Happea, joka pitää teidät elossa siihen asti että kuolette jollain tosi brutaalilla tai ei-brutaalilla tavalla.
Rahaa, jotta voitte maksaa verot. Ja laskut, vaikkei se kivaa olekaan. Elämyksiä ja upeita kokemuksia. Parhaat niistä on ilmaisia, tai maksaa kahvikupin verran.
Paljon hienoja valokuvia, jotka olette itse ottanut.
Ystäviä, jotka pitää teidät tervejärkisinä.

 Mä en enää halua mennä hullareille.
Mutta siellä on niin halpoja kirjoja! Ehkä vaan nopeesti?

♥, Ada

ps. jos joku ei ymmärtänyt, tän blogikirjoituksen tarkoitus oli esitellä oma mielipiteeni siitä, kuinka kulutushysteria on perseestä, mutta kuinka minäkin silti alennun siihen. Toivoisin mielipiteitänne. Tässä vielä loppukevennys: